16.1.2017

Melanooma



Patologi vahvisti että Netan huulessa ollut kasvain on melanoomaa. Valitettavaa että kasvainta ei ehkä saatu kokonaan pois. Elinaika ennustetta voi oikein sanoa, jotain viikkojen ja vuosien välissä. Vielä ei imusolmukkeissa tunnu muutoksia eikä silloin leikkauksen aikaan keuhkoissa. Nyt Netta syö kipulääkettä, jolla todettu olevan solujen jakautumista hidastavia vaikutuksia loppu elämänsä, jos vaan maha ja elimistö sen kestää.

Tänään kuitenkin vietetään voimissaan olevan Netan kanssa 13 v 6 kk päiviä.


6.1.2017

Rauhoittavia omistajalle

Huomasin Netan huulessa patin ehkä max pari viikkoa ennen joulua. Jouluaattona huomasin että patti on kasvanut jonkun verran ja joulun jälkeisenä keskiviikkona aloin varaamaan sille seuraavalle viikolle poistoaikaa. Saatiin aika tämän viikon keskiviikolle.


Koska Netalla on jo ikää 13,5 vuotta ja patti oli kasvanut aika nopeasti niin viimeiset päivät ennen lääkäriä hermoilin jo todella. Laitoin maanantaina kuvat leikkaavaalle lääkärille ja sainkin häneltä vastauksen, että näyttää ikävältä mutta hänen mielestään kannattaa leikata.


Minua ainakin huolettaa joka kerta kun joutuu koiransa viemään nukutukseen, vaikka ei mitään suurempaa tehtäisikään. Netaltakaan ei oltu sydäntä kuunneltu kuin vuosi sitten ja kyllä se vielä enemmän mietityttää vanhemman koiran kanssa.


Netta tosin todisti keskiviikon aamulenkillä olevansa ihan kunnossa kun semmoista vauhtia tuolla metsässä meni. Yllä olevat kuvat otettu juuri ennen lääkärireissua, mutta ei ne viimeiseksi jääneet...

Suunnattiin tällä kertaa Jyväskylässä syksyllä avanneeseen AlmaVettiin osaavien lääkärien takia. Kun hoitohuoneeseen päästiin niin kuunneltiin ensin Netan sydän, jossa ei edelleenkään mitään huomauttamaista. Otettiin myös verikoe ja asennettiin tippa. Lääkäri otti patista ohutneulanäytteen. Yleensä suussa olevat kasvaimet ovat aina pahanlaatuisia ja tässäkin tapauksessa patissa pahanlaatuisia soluja näkyvissä (melanooma epäily). Suussa tai nielussa ei näkynyt muita kasvaimia ja keuhkokuvissa ei näkynyt muutoksia jotka viittaisivat etäpesäkkeisiin.

Niimpä Netta leikkaukseen ja itkeskelevä omistaja odottelemaan. Patti poistettiin niin suurilla marginaaleilla kuin oli mahdollista. Lääkäri sanoikin että tässä tapauksessa paranemisennuste parempi koska patti huulessa ja se saadaan hyvin poistettua.

Olisiko vajaan tunnin päästä oven takaa kuulua kiljumista ja Nettahan siellä heräämishäkissä jo hoiperteli, kiljui ja haukkui. Otin sen sitten vähän ajan päästä odotushuoneeseen viereeni penkille makaamaan kun jalat eivät vielä pitäneet koiraa pystyssä. Siinä penkillä otti kuitenkin rauhassa eikä herättänyt kaikkia hoidettavia potilaita.

Kotona sitten kauluri päähän ja jännittämään kuinka Netta siihen suhtautuu. Vähän aikaa käveli ympäri asuntoa, kunnes tajusin että sillähän on jano. Tarjosin kupista vettä ja viriteltiin keittiöön korotettu juomakuppi josta juominen onnistuu kauluri päässä. Muutaman tunnin päästä Netalla oli jo kamala nälkä ja se tuntui olevan paremmassa kunnossa kuin huolesta väsähtänyt omistaja.


Nyt yritetään saada leikkaushaava paranemaan hyvin ja estetään sen raapiminen. Haava ei tunnu olevan kipeä. Pikkuisen se vielä erittää veren sekaista nestettä, mutta ei ole kipeä. Äsken sitä kutitti ihan hirveästi mutta kun irrotettiin haavaan tarttuneet kauluskarvat kostealla talouspaperilla hautomalla niin kutituskin loppui saman tien. Varmasti ärsyttävää jos karvat kiinni haavassa. Nyt luovuttiin kauneudesta ja leikkasin kauluskarvoja pois vähän reilummin.

Patti lähetettiin patologin tutkittavaksi ja vastausta odotellaan. Kipulääkettä Netta saa nyt ainakin tuohon vastauksen saamiseen saakka, koska tuolla kipulääkkeellä on todettu olevan sytostaattisia vaikutuksia.

Alla kuvat patista ennen leikkausta ja tänään kaksi vrk leikkauksen jälkeen. 







21.12.2016

Rikkinäinen harrastuskausi 2016

Kun ajattelee tätä vuotta taaksepäin minusta tuntuu että ollaan vähän väliä oltu treenitauolla. Alkuvuosi treenattiin Marin, Hipun ja Hyviksen kanssa ahkerasti Aata ja juoksukontakteja ja Haukkuvaarassa käytiin tokoilemassa, mutta sen jälkeen sitten taukoiltu enemmän ja vähemmän. Toukokuussa oltiin ensin juoksutauolla. Sen jälkeen ehdittiin muutamat treenit käydä kun heinäkuussa oltiin tauolla tassun takia. Syksystä taas on ollut vähän motivaatiopulaa treenata ja marraskuussa taas tauolla juoksujen takia. Nyt tauolla kun täällä on sen verran paljon kennelyskää etten ole uskaltanut hallilla koirien kanssa edes käydä, kun en halua kennelyskää noille mummoille.


Kesän ja syksyn aikana ei tuo taukoilu ehkäpä edes paljoa haitannut, mutta nyt marras- joulukuussa on treeni-into vähän nostanut päätään ja olenkin miettinyt miten treenaamisesta saisi vähän tavoitteellisempaa. Loitsu täyttää keväällä jo 5 vuotta ja totuus on että nyt kannattaa treenata ja kisata kun vielä on parhaita harrastusvuosia muutama edessä. Jos nyt haluaa vain harrastella niin sitten pitää tyytyä että mulla on kohta eläkkeellä oleva koira jonka taitotaso on se mihin nyt ollaan päästy.

Syksyn aikana meidän treeniryhmässä on ollut aika paljon poissaoloja ja ryhmä on tuntunut vähän hajanaiselta. Me tehtiin jakson alussa syyskuussa hyvä suunnitelma ja teemoja treenaamiseen, mutta poissaolojen takia on useamman kerran tyydytty treenaamaan valmista rataa. Valmiissa radoissa ei ole ollut sinänsä mitään vikaa ja kivoja treenejä on tehty, mutta ne ei ole ehkä tukeneet sitä etenemistä ihan täysillä. Ja kyllä myönnän että olisin voinut ottaa asian esille ryhmäläisilleni jo muutama viikko sitten, mutta tämä on omassakin päässä jäsentynyt vasta nyt muutaman viikon tauon aikana!

Nyt kun treeni-into alkaa nostaa päätään niin päätin (ehkä jälleen kerran) että teen meille selvemmän treenisuunnitelman ensi vuodelle! Sitä täytyy tässä vähän vielä mietiskellä ja sitten kirjata se kunnolla muistiin. Ja tärkein tietysti että sitä myös noudatetaan ja muutaman kerran ensi vuoden aikana tarkastellaan ja tarvittaessa päivitetään.

Toinen nollatulos ja SERT syyskuussa Tampereella

Loitsun taitotasoon olen melko tyytyväinen ja meno tuntuu jo siltä että kyllä me 3-luokankin radoista selvittäisiin. Tietysti yksittäisiä vahvistettavia juttuja löytyy ja niitä löytyy koko agilitykoiran harrastusiän. Suurimpana juttuna pidän itse että nyt opetellaan tekemään niitä nollia. Puolentoista vuoden kisaamisen aikana meillä on vain 1 hylätty tulos. Sitten ne 3 nollaa ja suuri joukko vitosia, kymppejä ja enemmänkin virheitä. Tätä vuotta ahkerampaa kisaamista en välttämättä kaipaa, mutta toivoisin tulostason vähän parantuvan.

Kisa-analyysi 2016


16 starttia, joista 13 kpl 1-luokassa ja 3 kpl 2-luokassa

1-luokka
13 starttia
2 kpl 0-tulosta (15 %)
4 kpl 5-tulosta (31 %)
3 kpl 10-tuolosta (23 %)
4 kpl 20-tulosta (31 %)
0 kpl hyl

2-luokka
3 starttia
0 kpl 0-tulosta (0 %)
1 kpl 5-tulosta (33 %)
1 kpl 10-tuolosta (33 %)
1 kpl 15-tulosta (33 %)
0 kpl hyl

Virheitä on tullut kieltoina esteiden (yleensä hyppy, joskus myös putki) ohituksista ja rimantiputuksina. Muistaakseeni yksi virhe on tullut pujottelun lopussa, muuten ei pujotteluvirheitä. Kontaktiesteiltä ei olla saatu virheitä.

Varsinkin elokuun jälkeen en ole enää varmistellut radoilla vaan ohjannut niin kuin osaavaa agilitykoiraa ohjataan. Ohjaajan liike on se joka parhaiten kertoo mihin ollaan menossa ja harvoin onkaan tullut tilanteita joissa täytyisi ääntä käyttää apuna kalastellessa Loitsua pois väärältä esteeltä.