21.11.2016

Reissumeinikiä

Maria kyseli elokuun alussa voisinko tulla Kotkan seuramestaruusmöllikisoihin tuomariksi. No tietysti lupauduin ottamaan tehtävän vastaan. Samalla pääsee kyläilemään ystävän luo, näkemään sukulaiskoiria ja harjoittelemaan agilitytuomarointia!

Kun reissupäivä alkoi lähestyä niin sovittiin että tehdään linikkareissu Muffy-mummon kanssa ja Ville jää Loitsun ja Netan kanssa kotiin. Autokin sai jäädä kotimiehille käyttöön kun olen vähän kyllästynyt autoilemaan ja yhden koiran kanssa matka taittuu myös julkisilla. Alunperin mietin että olisi ottanut Loitsun matkaseuraksi, mutta Loitsu aloitti juoksut juuri pahimmoilleen joten matkaan lähtikin sitten Muffy.


Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivästä ja matka aloitettiin ihan jyväskylän paikallispussilla menemällä keskustaan. Kuvassa Muffy pakannut mukaansa matkalaukun ja Taikalta perintönä jääneen pienen kevythäkin.


Pikkuisen Muffya jännitti lähteä yksin reissuun, mutta kun Savonlinjan kyytiin päästiin ja viritettiin oma mökki pystyyn niin Muffykin rauhoittui nukkumaan. Perillä olikin tuttut tyypit vastassa asemalla ja kun vieraille asti päästiin niin Muffy oli heti kuin kotonaan. Ja ihana kun vastaanottavatkin koirat tunnistivat Muffy-mummon heti eikä koko viikonlopun aikana kuulunut ylimääräisiä ärinöitä tai murinoita. Isäntien sanoin ei juuri huomannut että vieraisilla oli myös yksi laumaan kuulumaton sheltti.

Lauantai aamuna pakattiin koko konkkaronkka tila-autoon ja huristeltiin Kotkan Koiraystäväin Seuran hallille. 

Kisat aloitettiin hyppyradalla, joka oli kaikille säkäluokille sama


Hyppyradan jälkeen jatkettiin finaaliradalle eli agilityradalle joka käytiin käännetyssä lähtöjärjestyksessä ja jokaisessa säkäluokassa oli kärkipaikoilla koirakoilla hyvillä nolla- ja vitostuloksilla. Ajatuksella olin finaalirataan laittanut pikkuisen enemmän haasteita ja mielestäni radat olivat onnistuneet kisaan ja kisaajien tasoon nähden. Jokaisessa säkäluokassa voittoon vaadittiin kaksi nollatulosta ja palkinnoille taidettiin vaatia yhteistuloksissa nollat tai nopea vitonen.

Minien ja medien agilityrata.


Makseille tein pieniä muutoksia agilityrataan (piirrän radan ja laitan näkyviin myöhemmin). Pituus muuttui hypyn #19 paikalle ja putuuden tilalle tuli hyppy jota siirsin hieman kuvassa alalaitaa kohden jolloin  linja esteille 7-8 tuli loogisemmaksi. Mini ja medin radalla kun tuo väärä hyppy #2 näkyi suoraan hypyn #7 takana ja olikin yksi radan kinkkisimmistä kohdista. Tosin muuallakaan ei saanut päästää koiraa silmistään.

Sunnuntaille olitiin varattu paluulippu vasta iltapäivälle jotta aamusta saisi rauhassa heräillä ja touhuilla. Kotona oltiinkin vasta illalla ja kotona oli odottamassa kaksi iloista shelttiä kun mamma tuli takaisin kotiin.

8.11.2016

Aksaava Loitsu

Otettiin kesällä Jatille kuvapankkiin toimintakuvia, jotta saadaan parempia kuvituskuvia tapahtumailmoihin, nettisivuille ja facebookkiin. Hyvät kuvat herättävät aina mielenkiintoa enemmän kuin huonot kuvat. Kuvaajana toimi jattilainen Tiina Karvonen ja kuvauksiin toivottiin mahdollisimman montaa eri rotua. Loitsu sai edustaa shetlanninlammaskoiria.


Hazardia menoa?


Kiitos Tiinalle hyvistä kuvista. Näistä on iloa niin koiranomistajana kuin seuratoimijanakin.

Loitsun tämän syksyn juoksut alkoivat 6.11. väliä edellisiin juoksuihin tuli aikalailla 6 kk (26 vk = 182 vrk)

17.10.2016

Agility Jyväskylä 16.10.2016

Tuomarina tuomariharjoittelija Satu Manninen Kuopiosta ja valvovana tuomarina Hilpi Yli-Jaskari.

A-rata 10 (-10,15) sij.3/8


B-rata 5 (-9,05) sij. 3./7


C-rata 15 (-14,28) sij.2./7


Kakkosissa pääsee jo oikeasti ohjaamaan koiraa, mutta silti radoilla sai edetä vauhdikkaasti ja ilman turhia väkisin tehtyjä vaikeuksia. Takanaleikkauksia harjoiteltava vielä, koska nyt en vielä luottanut että niitä menisi useampi peräkkäin ja tein ratavalinnan meille helpomman kautta kahdessa kohdin. Nuo hypyille kiellot olivat harmillisia mutta niin tyypillisiä mulle ja Loitsulle. Niitä siis myös lisää treeniin ja vahvistamaan. Rimoja tippui, mutta ei mitään katastrofista määrää. Kaksi rimoista menee myös huonon ohjauksen piikkiin joten Loitsun huonon arvioinnin/hypyn pikkiin menee ehkä yksi.

3.10.2016

Loitsu osteopaatilla 30.9.2016

Koiraosteopaatti Jerry Ketola tuli taas hoitamaan koiria tänne Jyväskylään ja tällä kertaa hoitoa annettiin Loitsulle. Loitsu on edellisen kerran käynyt hoidettavana tammikuussa.

Oikeassa etujalassa taas kireyttä, ei niin pahana kuitenkaan kuin on joskus ollut. Oikealla puolella jumia myös kylkiluiden välissä. Takaosa oikealta kunnossa. Vasemmalla oli enemmän hoidettavaa kun ranka ei ollutkaan niin joustava kun toiselta puolelta vaikutti. Myös lanteen alueella oli jumeja.

Jerry halusi katsoa Loitsun ensin lattialla seisten. Sen jälkeen otettiin Loitsu pöydälle hoidettavaksi kylki kerrallaan. Lopuksi hoidettiin vielä hetki lantion alueelta vasemmalta lattialla.

Loitsu on kyllä melkoinen viilipytty hoitotilanteessa. Kyllä se päätään hieman nostamalla tai kääntämällä näyttää jos jossain kohden kireää tai kipeää, mutta kovin rauhallisia on eleet. Toisaalta Loitsu on varmasti hoitajalle oikein mieluinen potilas kun sitä saa kääntää ja vääntää eikä koira juuri turhia jännitä tai jäykistele.

Nyt on otettu muutama päivä rauhallisissa merkeissä ja Loitsu on joutunut metsälenkkeilemään flexissä kun muuten menisi melkoista rallia.

13.9.2016

2 luokkalainen Loitsu Loikkanen !

Tehtiin Loitsun kanssa kisamatka Tampereelle Tamskin ykköluokan iltakisoihin. Kisoissa oli tuomariharjoittelijana Riikka Kankainen joka oli suunnitellut radan ja valvovana tuomarina Anne Viitanen.

A-rata 0 (-11,78) 0 sij. 2/11 LUVA -> SERT siirto 2 luokkaan :)

 

Keinulla pysäytin tarkoituksella, ettei Riikan tarvitse arpoa oliko lentokeinu vaiko ei ;) ja puomin kriteeristä en luovu ja toisella käskyllä laittoikin tassunsa maahan saakka. Olisihan tuossa ollut vielä 11 sekuntia aikaa odotella koiraa korjaamaan kriteeriin saakka.

Valmistelut tein vähän normaalista poiketen ja kävelin Loitsun kanssa reippaasti 10 min ja hölkättiin sama takaisin. Sitten otettiin Tamskin ulkokentällä polvennosto juoksua ja spurtteja. On muuten vähän irtonaista ja pehmeää tuo ulkokentän pinta. Tämän jälkeen suunnattiin vielä lämppähypyille, joilla tarkoituksella pyörittelin Loitsua varmaan vajaa 10 min. Pienen tasaavan kävelyn jälkeen koira autoon odottamaan.

Itse otin asenteen että ei mennä varmistelemalla. Esim keppien sisäänmeno hieman arvelutti kun jäin keppien vasemmalle (pieni avokulma putkesta) mutta luotin että Loikkanen osaa kepit. Toinen varmistelematon paikka oli aan  ja puomin väliin tuo hypyn 14 takanaleikkaus. Nämä pienet riskit kuitenkin nostivat oman keskittymisen ja stempin paremmille lukemille ja nollahan sieltä tuli!


Toisella radalla toimittiin Riikan nollakoirana ja tuolla radalla istutin Loitsua lähdössä varmaan 2 min kun ratahenkilöt vielä viimeistelivät rataa. Kiltisti se siellä istui, mutta patosi kierroksia niin että tällä radalla sattui ja tapahtui vaikka mitä. Niinhän se Loikkasen kanssa on ennenkin ollut että nolla/hyvä rata tai ihan katastrofi. No joku oikea kisaaja sanoi että olipa hyvä nollakoira että nyt osaa varoa niitä kohtia joissa me tehtiin virheitä. Jotain hyötyä siis meistäkin.


Joskus täytyy taas suunnata Tampereelle kisaamaan kun halli on hyvän kulkuyhteyden päässä Jyväskylän reunalla ja nyt meillä on pari lahjakorttia ko kisoihin.