1.4.2014

Koko joukko agimölleissä

Osallistuttiin koko joukon kanssa Koirakeskus Haukkuvaaran mölliagility kisoihin. Päätarkoituksena tietysti päästä treenaamaan kisanomaisesti ja uusissa paikoissa Loitsun kanssa. Koska mummotkin niin tykkäävät lajista eikä kuntokaan vielä estä osallistumista niin valittiin luokaksi alokkaat, joissa olikin sopivasti miniluokassa rimat 20 cm. Loitsu osallistui putkiralli luokkaan jossa putkia hyppyjä ja pituus.

Muffyn menoa
Netan menoa loppuradasta
Loitsun ensimmäinen -katastrofi- yritys
Toinen kierros menikin sitten paremmin

Kisapaikkana Haukkuvaara on haastava, koska tilaa odottelemiseen ja koiran valmisteluun on minimaalisesti. Mummoja se ei niin haitannut, tosin toinkin ne radalle melkein suoraan autosta, mutta kokeineina kilpailijoina ne nopeasti tajusivat että agilitya tässä tehdään. Tosin voin kuvitella että niillä on käynyt epäuskon ajatuksia että ne oikeasti pääsevät radalle, eivätkä ole matkassa mukana vain turisteina. Ovat luultavasti seuraavan kuukauden tyytyväisiä kun pääsivät kisoihin.

Loitsulla ensimmäisen radan kierrokset voivat johtua juurikin uudesta paikasta. Kerran ollaan tuolla hallissa käyty ja silloinkin hyppytekniikka kurssilla jossa meno on hieman eri kuin vauhdikkaalla kisaradalla. Kierrosten välissä vaadin Loitsulta pään keräämistä ja patoamista ja toinen kierros sujuikin paremmin. Loitsu on niin suloinen kun sen lähtötilanteessa laittaa istumaan niin sinne se jää, eikä nää kuin minut. Nyt kun kisaaminen on vasta alussa niin ei päästetä sitä karkaamaan lähtötilanteessa. Lähtöluvan kun antaa niin ei sieltä se pamahtaa sekunin sadasosassa täyteen kiihkoon.

2 kommenttia:

  1. Hieno Loitsun toka kierros! Ihan niin kun sääkin juoksisit jotenkin enemmän tosissaan kun vertaa mitä joskus aikanaan Netan ja Muffyn kanssa kisatessa..? Tai no Muffyn ainakin, Netasta niin tiedä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei tuon Loikkasen perässä pysy jos ei oikeesti itsekkin yritä juosta. Ja se kun ei vielä korjaile ohjaajan mokia vaan juoksee sit esteestä ohi.

      Muistui tuossa mieleen kun mummojen kanssa meni että miten se on mukavaa kun koira on estehakuinen. Ja Muffyn kanssa mennessä muisti taas miten tuskasta se on kun koiralla ei ole omaa moottoria jolla liikkua.

      Mut on mulla myös pahana tapana sortua ihastelemaan miten hyvin menee (meni aikanaan mummojen kaa) enkä liiku jolloin saisin omalla liikkeelläni koirasta vielä pikkuisen irti. Yritän kehittyä, lupaan!

      Poista